Tämä alunperin vanha tarina, mutta olen uudistanut tekstia aika paljon.



Tämä matka on aina kestänyt viisi ja puolituntia, mutta äidin uusi poikaystävä nössö-Andrew pelkää kuollakseen ajaa yli neljääkymppiä, joten matka Vancouveriin kestääkin kahdeksan tuntia.
Ja äidin mielestä Andrewin hiiidas ajaminen on oikein söpöä.

Ajatella, että tämän pitäisi olla ihana syntymäpäivälahja, mutta minusta paras lahja olisi ollut, että paljastuisi, että äidin rakas Andrew onkin kamala avruusolento, se jos jokin olisi todella kivaa.
Luin kirjaa muutaman tunnin, mutta sekin huvi hävisi, sillä kirjani loppui.


Onneksi saavuimme perille hotellimme eteen, sillä olin jo keskittyä kuuntelemaan Andrewin ja äidin puhetta, tai oikeastaan mutinaa sillä Andrew ei uskalla puhua kunnolla.

- Nina, vie laukkusi huoneeseemme! Äiti huusi.
Tietysti asuimme alimmassa kerroksessa, sillä Äidin rakas nössö pelkää kuollakseen korkeita paikkoja.

Tänään minä täytän 13. Se ei ole hauskaa, sillä 13 on pahanonnen luku. En ole kovinkaan taikauskoinen, mutta tässä asiassa on uskomista. Tänä vuonna ystäväni muuttaa New Yorkiin, vaihdan koulua ja pahinta mitä saattaa olla Andrew muuttaa meille pysyvästi, sillä äiti ja hän menevät naimisiin. Kamalaa, onkohan minun pakko mennä heidän häihin? Äiti on kyllä katsonut minua sellaisella katseella, joka ihan kielii sanat '' Nina näyttäisi niin hurmaavalta siinä morsiusneidon puvussa!'' , ihan selkäpiitä karmii...



JATKUU....

Hei! Kirjoitan blogiini tarinoita, joita olen aikaisemmin raapustanut paperille. Jotkut tarinat ovat syntyneet aivan yllättäen ja jotkut ovat vain muhineet päässäni. Jälkimmäiset ovat tosin yleensä huonoja.