Jos totta puhutaan, minulla on ollut ihan mukavaa. Tapasin erään tytön joka oli aika mukava.

En muista hänen nimeään, enkä ole varma muistaako hän minun. Valitettavasti hän oli silloin viimeistä päivää hotellissa. Olemme täällä puolivuotta. Hotelli on aika halpa, ja palvelu on hyvä.

Tapasin onneksi erään siivoojan, joka oli ihan mukava. Valitettavasti minulla on huono nimimuisti, joten en muista hänen sukunimeään. Etunimi on onneksi tiedossa, tosin siinä ei ole kovinkaan paljon apua jos yrittää etsiä sitä henkilökunnan avustuksella. Hän on Emily. Kaunis ruskeahiuksinen tyttö. Hän on vasta harjoittelija, sillä hänen äitinsä on keittiöpäällikkö.

Emily hoitaa viidettä kerrosta, joten en tapaa häntä usein. Tänään aion kuitenkin tavata hänet, sillä minulla on kuolettavan tylsää. Menin viidenteen kerrokseen ja etsin aika pitkään, kunnes näin hänen ystävänsä. Kysyin ja sain yllättävän vastauksen: ``Emily on ollut kadoksissa jo kolme päivää.``

Huoh, elämä kävisi täällä tylsäksi ellei minulla olisi konetta. Täällä ei ole kuitenkaan kunnon nettiä, joten kone hiiiidas. Tänään yritin käyttää konetta hyväksi ja mennä surffailemaan netissä.

Kaikki onnnistui ihan hyvin kunnes menin sähköpostiin.

siellä odotti 110 viestiä. Muistin etten ollut käynyt sähköpostissa kolmeen kuukauteen.

Selasin viestejä, jatajusin sen, että 109 viesteistä on joltakin Radasta .co: n viestejä.

Avasin yhden viesteistä, jossa oli jotain kummia merkkejä.

Viestin lopussa luki ``Onko hammasharja mukana?``. Olin vähän ihmeissäni, ja menin sittenkin pelaamaan jotain peliä. Aikani pelattuani kyllästyin ja suljin koneen. Lampsin ulos auringonpaisteeseen. Ihmiset joivat kahvia ulkona ja näin Äidin ja Andrewin. Piilouduin puskan taakse ja aloin kuunnella heitä. Tiedän, että salakuuntelu on paha tapa, mutta nyt saa tehdä näin.

-Andrew, miten Radastassa menee? Kysyi äiti.

Radasta, eikö se ollut se ihme viestien lähettäjä.

- Ööö, joo oikein hyvin. Lähetimme miljoonia viestiä ympäri maailman, sen pitäisi lisätä tuottoa.

Mitä se nössö siellä tekee... Tai mikä se yritys edes on? Kuulostaa kuitenkin aika nössöltä. Puikkelehdin takaisin hotellihuoneeseen.

Ok, päätin unohtaa koko asian ja rentoutua tästä (kidutus) lomasta.

Andrew hiipii ympäriinsä varoo katsomasta siivoojaan, joka on paraikaa siivoamassa huonettaamme. Siivooja silmäilee koko ajan minua ja andrewta, haluaisin hänen lopettavan.

Äiti meni ostamaan juotavaa ja jotain pikkupurtavaa. Aaargh! tulisipa äiti pian, Andrew ei uskalla sanoa mitään siivoojalle, enkä minä kehtaa. Äiti on ainoa meistä joka osaa sutjakoita sanoja.

Yäk, sanoinko minä ´´meistä`` ? Olen tainnut alkaa alistua äidin ``Hyväksy Andrew`` kampanjaan. Äiti on viimeaikoina vain puhua pulputtanut häistä ja , että minun pitäisiä hyväksyä Andrew. Minun täytyy näköjään vain kestää.