Tämän kuitenkin keksin jonakin iltana, ja aion jakaa sen muille.
Naamio
Kerran Hairi niminen nainen käveli soratiellä. Häntä vastaan kulki mies joka huilua soitti ja päätään nyökytti. Kun Hairi miestä katsoi, voi nähdä miehen kasvot, jotka oli kuin sileintä silkkiä tai kuin kaunein naamio. Hairi miestä toljotti miestä. Pahaksi onnekseen hän miehen lumoukseen joutui ja hänet syötiin pois tästä maailmasta. Hairilla oli sisko Natsumi, joka halusi tietää mitä siskolle tapahtui. Kerran hän kulki samaa soratietä ja näki samaisen miehen. Hän tiesi mikä mies oli, sillä eräs tyttö piileksi pusikossa ja näki kaiken, kun Hairi syötiin.
Natsumi halusi tulenpalavasti kostaa miehelle, samassa hän tunsi outoa kihelmöintiä kasvoillaan.
Se voimistui voimistumistaan ja hän yritti huutaa, mutta hänen kasvonsa tuntuivat kivettyvän naamioksi. Oma elämä tuntui enää vähäpätöiseltä, hän tunsi vain halun kostaa ja tuhota tuo outo olento. Hän otti askeleita lähemmäs miestä koston halu voimistui. Mies asettui taisteluasentoon.
Kun Natsumi oli miehen edessä, hän kosketti olentoa. Mies ulahti kivusta samalla se hipaisi Natsumia, se poltti korviahuumaavasti. Natsumi ei pystynyt näyttämään kipuaan. Kasvojen naamio esti sen. Lopulta Natsumi tunsi sulavansa ja niin näkyi mieskin. He vain sulivat ja sulivat kunnes he sulautuivat yhteen ja heistä tuli henki nimeltään Natsmiina. Se ulvoi keskellä kylää ja harhaili metsässä. sillä oli vain yksi tunne, katkera viha joka voimistui vähävähältä.
Se pystyi ottamaan ihmismuodon, mutta sen tunnisti hengeksi naamiosta, joka oli kuin sileintä silkkiä ja vaalea kuin kuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti